Metron automatisointiprojekti käynnistyi vuosia sitten HKL:n entisen suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläisen märkien fantasioiden pohjalta. Visionäärisissä kirjoituksissaan - etten sanoisi scifi-novelleissa - hän haaveili turvallisuuden, matkustusmukavuuden, joukkoliikenteen houkuttelevuuden ja terveyden lisääntyvän sekä yksityisautoilun vähenevän automaation myötä. Eräs tärkeä seikka, jolla Vepsäläinen myi ideansa kunnallispoliitikoille, oli kustannusten aleneminen, kun kalliista kuljettajista päästäisiin eroon. Siinäpä oikea suunnitteluinsinöörin lempifantasia; Seppo näki itselleen pystytettävän patsasta tulevaisuussa yksityistetyn metroyhtiön pääkonttorin edustalle, vähintäänkin samanlaisen kuin Abraham Lincolnille Washingtonissa. Seppo myi automaattimetron kaupungin päättäjille halvalla kuin hometalon, jonka lopullinen hinta tulisi olemaan moninkertainen. Mikä pahinta, kaupunginvaltuutetut tarttuivat syöttiin. Kalliin lelun hankintaa perusteltiin sillä, että metron asetinlaite- ja kulunvalvontatekniikka vanhenee, joten kun ne kuitenkin joudutaan uusimaan, miksei sitten tehtäisi samalla metroa automaattiseksi. Kaupunginhallitus antoi lopulta luvan metron automatisoinnin aloittamiseksi sillä tärkeällä ehdolla, että sen seurauksena tulisi saada luvattuja henkilöstösäästöjä. Nyt jo on kuitenkin tiedossa, että henkilöstösäästöjä ei juurikaan tule, ja energiansäästökin on syöty uusien junien ilmastoinnin vaatiman suuren energiantarpeen vuoksi.
Helsingin metron automaatioprojekti on kokenut jo lukuisia takaiskuja ja projekti myöhästyy jatkuvasti. Automaation toteuttava Siemens vitkutteli sopimuksen allekirjoittamista, sillä sille selvisi viime metreillä mm. se, että metroradan kiskoja rasvataan kulumisen vähentämiseksi; tiedon pelättiin ilmeisesti aiheuttavan ongelmia automaatiolaitteiden kanssa. Mene ja tiedä. Junan sijainnin radalla ilmaisevien baliisien on todettu rikkoutuvan lumesta ja jäästä - ne kun ovat kiskojen välissä olevia pieniä laatikoita, joita ei säältä ja lumenharjauskoneelta suojaa mikään. Vuosaareen rakennetut koelaituriovet on rakennettu ja purettu ja taas rakennettu. Tällä hetkellä (huhtikuu 2011) näyttää siltä, että laituriovet puretaan toiminta- ja vastuukysymysten vuoksi. Kuljettajat eivät ole tyytyväisiä laituriovien kokeilusta ja niistä mahdollisesti matkustajille koituvien vaarojen vastuun kaatumisesta kuljettajan niskoille.
Metron automatisoinnista on saatu aikaan oikea molokin kita, joka nielee rahaa jatkuvasti lisää, eikä kukaan voi silti olla varma, saadaanko automaattimetroa ikinä kunnolla toimimaan. Aikanaan yksityisen konsulttitoimiston tekemä riskikartoitus metron automatisoinnista luokiteltiin niin salaiseksi, ettei sitä ole monikaan nähnyt: se kertonee kartoituksen johtopäätöksistä jotakin. Projektin hintalapuksi tulee alkuperäisen 70 miljoonan euron sijaan aivan jotain muuta. Veikkaampa, että budjetti paisuu samoin kuin aikanaan oopperatalon kustannukset. Kokonaan eri kysymys tuleekin olemaan se, miten hamassa tulevaisuudessa valmistuva automaattimetro tulee käytännössä toimimaan. Todennäköistä on, että kuljettajia tullaan tarvitsemaan junan kulun varmistamiseksi monen ylimääräisen vuoden ajaksi, kuten muualla maailmassa on käynyt automaattilinjoilla. On myös hyvä huomata, että Helsingin kaltaisesta vanhan järjestelmän päälle ja vanhaan kalustoon asennettavasta automaatiotekniikasta edes Siemensillä ei ole juuri kokemusta: maailmalla automaattilinjat ovat pääasiassa uusia linjoja, jotka on rakennettu alusta alkaen automaatioon sopiviksi. Lähivuosina on odotettavissa 70- ja 80-luvun taitteen metron lahjusskandaalien kaltaisia riitoja kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten kesken, kun työmatkojensa jatkuvaan viivästymiseen kyllästyneet metromatkustajat tulevat HSL:n ja HKL:n palautejärjestelmistä läpi.
Helsingin metron automaatioprojekti on kokenut jo lukuisia takaiskuja ja projekti myöhästyy jatkuvasti. Automaation toteuttava Siemens vitkutteli sopimuksen allekirjoittamista, sillä sille selvisi viime metreillä mm. se, että metroradan kiskoja rasvataan kulumisen vähentämiseksi; tiedon pelättiin ilmeisesti aiheuttavan ongelmia automaatiolaitteiden kanssa. Mene ja tiedä. Junan sijainnin radalla ilmaisevien baliisien on todettu rikkoutuvan lumesta ja jäästä - ne kun ovat kiskojen välissä olevia pieniä laatikoita, joita ei säältä ja lumenharjauskoneelta suojaa mikään. Vuosaareen rakennetut koelaituriovet on rakennettu ja purettu ja taas rakennettu. Tällä hetkellä (huhtikuu 2011) näyttää siltä, että laituriovet puretaan toiminta- ja vastuukysymysten vuoksi. Kuljettajat eivät ole tyytyväisiä laituriovien kokeilusta ja niistä mahdollisesti matkustajille koituvien vaarojen vastuun kaatumisesta kuljettajan niskoille.
Metron automatisoinnista on saatu aikaan oikea molokin kita, joka nielee rahaa jatkuvasti lisää, eikä kukaan voi silti olla varma, saadaanko automaattimetroa ikinä kunnolla toimimaan. Aikanaan yksityisen konsulttitoimiston tekemä riskikartoitus metron automatisoinnista luokiteltiin niin salaiseksi, ettei sitä ole monikaan nähnyt: se kertonee kartoituksen johtopäätöksistä jotakin. Projektin hintalapuksi tulee alkuperäisen 70 miljoonan euron sijaan aivan jotain muuta. Veikkaampa, että budjetti paisuu samoin kuin aikanaan oopperatalon kustannukset. Kokonaan eri kysymys tuleekin olemaan se, miten hamassa tulevaisuudessa valmistuva automaattimetro tulee käytännössä toimimaan. Todennäköistä on, että kuljettajia tullaan tarvitsemaan junan kulun varmistamiseksi monen ylimääräisen vuoden ajaksi, kuten muualla maailmassa on käynyt automaattilinjoilla. On myös hyvä huomata, että Helsingin kaltaisesta vanhan järjestelmän päälle ja vanhaan kalustoon asennettavasta automaatiotekniikasta edes Siemensillä ei ole juuri kokemusta: maailmalla automaattilinjat ovat pääasiassa uusia linjoja, jotka on rakennettu alusta alkaen automaatioon sopiviksi. Lähivuosina on odotettavissa 70- ja 80-luvun taitteen metron lahjusskandaalien kaltaisia riitoja kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten kesken, kun työmatkojensa jatkuvaan viivästymiseen kyllästyneet metromatkustajat tulevat HSL:n ja HKL:n palautejärjestelmistä läpi.
