maanantai 8. helmikuuta 2010

Odottaa kaikkia ja olla ajoissa perillä - siinä vasta pulma!

Yksi ikuisista ongelmista metronkuljettajan työssä - kuten monessa muussakin asiakaspalveluammatissa -  on se ristiriita, että kuljettajan pitäisi toteuttaa matkustajien hyvin erilaisia toiveita ja ratkaista niistä muodostuva mahdoton yhtälö. Pitäisi odottaa kaikkia köpötteleviä mummoja, juoppoja, lastenvaunuja, liukuportaista metroon rynnistäviä tai vetämättömän laiskasti löntysteleviä, ja kuitenkin pitäisi aina olla ajoissa seuraavalla asemalla ja perillä pääteasemalla. Jos et odota jotakuta, saat nyrkin heristyksiä; jos odotat ja tulet myöhässä seuraavalle asemalle, saat vihaisen teatraalisia kellonosoituksia ja mulkaisuja ohjaamon sivuikkunasta.

Metroa ajetaan aikataulunmukaisessa ajossa suurinta nopeusrajoittimen sallimaa nopeutta melkein koko matkan Ruoholahdesta Vuosaareen ja Mellunmäkeen sekä takaisin. Metrossa nopeudenrajoitin on säädetty noin 75-80 kilometrin tuntinopeuteen. Tunnelialueella nopeusrajoitus on vihreällä opasteella 70 km/h ja ulkoalueilla 80 km/h. Metro ajaa tätä hiljempaa vaihteissa tai lähestyessään idän pääteasemia tai Itäkeskusta idän suunnasta. Poikkeustilanteisssa ja liukkaalla säällä tietenkin voidaan ajaa muuallakin hiljempaa. Aikataulunmukaisessa ajossa jokaiselle asemanvälille on laskettu tietty matka-aika käyttäen metron normaalinopeuksia ja noin 15-20 sekunnin pysähdysaikaa. Kun asemapysähdys venähtää hieman tai metron kulkunopeus alenee, juna alkaa jäämään jälkeen aikataulustaan. Metron myöhästymistä aikataulustaan ei voi ajamalla kuroa umpeen juuri puolta minuuttia enempää. Myöhästyminen nollautuu yleensä vasta pääteasemalla.

Matkustajien näkökulma joukkoliikenteeseen heijastelee kuluttajien yleistynyttä asennetta siitä, että palveluntarjoajan täytyisi palvella kaikkia yksilöllisesti näiden henkilökohtaisten tarpeiden mukaan eli maksetulla matkalipulla tulisi saada myös odotuspalvelua. On kuitenkin tehtävä ero yksilöllisen taksikuljetuksen ja joukkoliikenteen välillä: joukkoliikenteessä palvelu perustuu kaikkien käyttäjien etujen keskiarvoon, minkä vuoksi hintakin on halvempi. Joukkoliikenteessä kaikkien edut tulevat parhaiten huomioiduksi sillä, että kulkuneuvot kulkevat mahdollisimman tarkasti laadittujen aikataulujen mukaisesti; yksilöllistä palvelua annetaan vain silloin, kun se ei vähennä muiden etua. Joukkoliikenteessä on tyydyttävä siihen, että saa kuljetuspalveluja aikataulujen mukaisesti ja että jos ei ole ajoissa kyydissä, on odotettava seuraavaa vuoroa.

Valitettavasti monella ei ole hajuakaan siitä, millaisilla edellytyksillä joukkoliikenne on toimivaa ja täsmällistä. Niihin edellytyksiin ei ainakaan kuulu matkustajan egoistinen käytös. Omaa etuaan ajatteleva matkustaja kun voi joutua joskus itsekin odottamaan metroa vaikkapa 20 pitkää minuuttia, kun joku toinen egoisti on potkinut junan oven hajalle ja estänyt sen liikkeelle lähtemisen.