Pigeon Kaka Lady eli Pulunpaskarouva

Eräänä ystävänpäivänä vuosia sitten olin kävelemässä junan toiseen päähän Mellunmäessä, kun vastaani tuli varttuneempi rouva ja tervehti minua amerikanenglannilla. Hän kysyi minulta, että olinko huomannut, miten valtavasti kaikkialla metroasemalla ja sen ympäristössä on puluja sekä niiden paskaa. Kerroin hänelle, että puluja oli kyllä aiemmin yritetty estää majoittumasta asemalle asentamalla laskeutumisen estäviä piikkejä ylhäällä olevien tasopintojen päälle, mutta projekti oli jostain syystä jäänyt kesken.

"Oh there´s this pigeon kaka everywhere. Those birds spread all kinds of disease. Eww, it´s so disgusting!!!", rouva valitti painottaen sanaa 'kaka' suu ammollaan.
Rouva sanoi muuttaneensa Mellunkylään ja kävelevänsä usein metroasemalle. Hän oli pannut merkille, kuinka ihmiset olivat kiinnittäneet metrosillan pilareihin linnuille oikein lepopaikkoja (perch), joista käsin ne voivat vapaasti paskoa. Rouvan eleistä näki, että hän suhtautui asiaan jos ei intohimolla niin ainakin kiihkolla.

Amerikkalaisrouva tiedusteli minulta, että voisinko ottaa yhteyttä johonkin viranomaiseen tästä pulunpaskaongelmasta ja lupasin tietenkin - samalla ajatellen niitä satoja kaupungin byrokraattien hoitamatta jääneitä asioita - soittaa sopivalle virkamiehelle. Naisen suu levisi innostuneeseen hymyyn, aivan kuin olisi juuri kuullut tulevansa isoäidiksi. "Oh, really? Could you? Wonderful!", hän sanoi ilahtuneena. Samalla huomasin junan lähtöajan olevan lähellä ja pahoittelin rouvalle, että minun pitää lähteä ajamaan. "Well, Happy Valentine´s day!", rouva vastasi. Toivotin samaa hänelle ja jatkoin matkaani ohjaamoon.

Täytyy myöntää, että en ikinä soittanut minnekään virastoon, koska kokemuksesta tiesin, ettei yhteydenotollani olisi ollut juuri mitään vaikutusta: puluja on edelleen Mellunmäen metroasemalla paskomassa, ja virkamiehet tietävät siitä, mutta eivät ole voineet lopettaa sitä. Kohtaamisestani rouvan kanssa jäi kuitenkin hyvä mieli ja loppupäivän mietin, mikä oli saanut amerikkalaisrouvan muuttamaan valtameren takaa Mellunkylään ja stressaamaan pulunpaskoista. Se jäi arvoitukseksi.